We3: Eläinradalla.

Maineikkaan skotlantilaisen käsikirjoittajan, Grant Morrisonin viime vuosikymmenen ehkä kohutuin minisarja taitaa olla We3. Morrison on tuttu mies monen menestyssarjan takana. Hänestä tulee esittely blogiin vielä tulevaisuudessa, joten tässä yhteydessä en lähde sitä kertaamaan. 2000-luvun Morrison on huolestuttavasti haaskannut uudistamalla väsyneitä X-miehiä, Teräsmiestä ja Justice League of Americaa. Kehuttujahan nuo Morrison-versiot ovat, mutta miehestä olisi niin paljon parempaan. We3:n ohella Morrisonin viime vuosina DC:lle tehdyt muut minisarjat kuitenkin osoittavat, että mies ei suinkaan ole väsähtänyt tai menettänyt teräänsä.

We3 on kuin kyberneettisen ajan Ihmeellinen Vaellus. Koira Bandit, kissa Tinker ja kani Pirate ovat aseteollisuuden biomekaanisesti augmentoituja kokeellisia eläinkyborgeja. Kun kyborgeja ollaan määräämässä tuhottavaksi, jokin menee vikaan. Loppuun asti käytettyjen kehäraakkien pyrkimys takaisin eläimen arvoiseen elämään onkin sarjakuvan juoni yhdelllä lauseella kerrottuna. Eläinten oikeuksiin selvästi ottava sarja ei ole kuitenkaan lapsille sopivaa luettavaa sen sisältämän rajun väkivallan vuoksi.

Etenkin visuaalinen ilme minisarjassa on upea. Komeista piirroksista vastaa Ryhmä X:sta, All Star Supermanistä ja The Authoritystä tuttu Frank Quitely. Sarjakuvan ongelma, jos sitä ongelmaksi haluaa kutsua on minisarjan nopealukuisuus. Aikajanan rytmitys on tietoiseti Mangamaisen nopea. Mangatyylisiin pysäytyskuviin, close-uppeihin ja toiminnan pilkkomiseen on lisätty uutta, kokeellisempaa ruutujakoa ja sivusuunnittelua. Dialogi on enemmänkin augmen taation avulla puhuvien eläinten toistuvaan koodisanaston tehoon perustuvaa, ihmisten puhe sivuilla on lähes satunnaisen harvaa. Kaikki tämä aiheuttaa sen, että sarja on sangen nopeasti luettu, eikä siitä riitä kerralla viihdettä edes yhdeksi illaksi. Mikäli pitempikestoisempaa eskapismia halajaa, sitä tästä ei etsivä löydä. Toki sarja on sen verran komea, että siitä riittää iloa vielä vuosienkin jälkeen. Itse en siitä kyyneliin liikuttunut kuten jotkun sarjasta kohkanneet olivat, eikä tarinassa eläinten surkuteltavan kohtalon alta sen syvällisempää pohdintaa löydy. Mutta mikäli joka pennostaan ei tarvitsee laskea kannattanee Morrisonin tai Quitelyn ystävän sarja itselleen lunastaa. Suomeksi sarjaa ei olla julkaistu, mutta sarjan löytyy melko edulliseen hintaan nettikirjakaupoista 104-sivuisen minialbumin muodossa.