Vuonna 2002 julkaisunsa alkanut Fables on DC:n Vertigo-alamerkin myydyin tuote tällä hetkellä. Sarjaa käsikirjoittaa Bill Willingham, jolla kohtuullisesta iästään huolimatta on yllättävän vähän meriittejä ennen Fablesin menestystä. Roolipelibusineksessa oloittanut amerikkalainen vietti 80- ja 90- luvun lähinnä tehden satunnaisesti ilmestyneitä, ja laadultaan korkeintaan keskinkertaisia viritelmiä indie-yhtiöille. Vuosituhannen vaihteesta hän sitten siirtyi kirjoittamaan pelkästään DC:lle. Willingham teroitti kynsiään käsikirjoittamalla kaksi kohtuullista minisarjaa, Thessaliad ja Proposition Player. Thessaliad kertoi Sandmanistä tutun mahtavan Thessaly-noidan tarinaa. Willingham muuten myöhemmin palasi Thessalyn tarinaan minisarjassaan Witch for Hire. Proposition Player puolestaan oli hieman sekava tarina sattumalta jumalaksi päätyneestä uhkapelurista.
Fables olikin sitten hittituote melkein alkumetreiltä asti. Napakasti puoliovelalla murhamysteerillä käynnistynyt sarja kertoo New Yorkiin majoittuneesta satumaailmasta karanneista hahmoista. Mystisen Vastustajan valloitussota on ajanut tutut satuolennot pois kotitannuiltaan. Pitkään jatkuneen evakon seurauksena satuhahmot ovatkin hyvin kotiutuneet arkiseen nykymaailmaan ja ovat muodostaneet naapurustoonsa oman yhteiskunnan, sheriffeineen ja pormestareineen päivineen. Vanhat kaunat onkin yhteisen koettelemuksen myötä soviteltu, ja sheriffinä toimiikin koko saagan yksi päähenkilöistä, Iso Paha Susi. Ihmismuotoon muuntuva susi pärjääkin vielä kaupungissa, muiden eläinhahmojen asustaessa syrjäisellä Farmilla. Vaikka sarja kertookin saduista, on kyseessä ehdottomasti aikuisten sarjakuva. Sadun illuusiot vaihtelevatkin nopeassa tahdissa varsin raadollisten reaalimaailmaan sopivampien tapahtumien välillä. Nopeasti sarjan myötä käykin selville, että Vastustaja ei tyydy satumaihin, vaan haaveilee myös meidän maailmamme valloituksesta. Lähestyvään sotaan liittyvät tarinat nousevatkin keskiöön melko pian. Satumaailmoille sopivasti tarinaan kuuluvat myös romanssit, kuten mm. Suden ja Lumikin välillä tapahtuukin. Tällä hetkellä tarinassa ollaan jo numerossa 92, ja tarinat liittyvät pitkälti sodan seurauksiin ja muuhun sodanjälkeiseen aikaan.
Sarja alkaa jäntevästi, ja etenkin sotaa edeltävän vaiheen alkuosat ovat varsin viihdyttävää luettavaa. Willingham ei salaa poliitisiä mieltymyksiään. Siltikään Fabletownin selkeä analogia Willinghamin fanittamaan nykypäivän Israeliin haittaa vähemmän kuin mitä odottaisi sillä Willingham ei onneksi kuitenkaan innostu laajempaan kommentaariin nykypäivän politiikasta. Sarjan pahimmaksi ongelmaksi muodostuukin sen tapa ratkaista juonen dilemmoja. Yltiöpäisen Deus ex Machinan käyttö täyttää maailman irtonaisilla ylimaallisen mahtavilla voimilla jotka varsin epäloogisesti tuppaavat tehtävänsä hoidettuaan jäämään roikkumaan vain epämääräisesti uhkaavina juonenpätkinä. Huolimatta lupauksistaan pitää satuolentonsa raadollisina Willingham hellii suosikkejaan, etenkin susihukan ydinperhettä yltiömakeuteen asti. Satumaailman ykkösperhe ei voi olla väärässä, ainakaan tässä sarjakuvassa. Myöskään maailmanrakentajana Willingham ei ole parhaimmillaan, hauskoja ideoita lukuunottamatta Fables-universumin sisäisen logiikan aukot eivät kestä yhtään lähempää tarkastelua. Sarja muutenkin menettää teräänsä ja oikeastaan laimentaa koko ideansa tarinan siirryttyä osittain takaisin satumaailmoihin. Viihdyttävää tarina on kyllä loppuun asti, se myönnettäköön. Mitään myöhempien päivien Sandmania lukijan ei kuitenkaan kannata odottaa.
12 Eisnerpalkintoa kahminut sarja on synnyttänyt useita spin off -sarjoja. Merkittävin niistä on edelleen jatkuva ja selvästi komediallisempi Jack of Fables, joka kertoo useasta eri sadusta tutun veijarimaisen konkarin tarinaa. Satujen lisäksi Jack of Fables sukkuloi elokuvakerronnan synnyttämien maailmojen ja kliseiden seassa. 1001 Nights of Snowfall on puolestaan upeasti kuvitettu tarinakokoelma pääsarjan tapahtumia edeltäviltä ajoilta, ja on ehkä suositeltavin ostos Fablesien maailmaan perehtyjälle. Tuore Cinderella: From Fabletown with Love kertoo puolestaan ninjamaiseksi vakoojaksi ryhtyneestä Tuhkimosta. Suomeksi Fablesia ei olla vielä julkaistu, mutta aiheesta on kuitenkin väitöskirjan tehnyt Karin Kukkonen Tampereen yliopistolta helmikuussa 2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti