Alan Moore, vanhan partasuun varhaiset vuodet.

Jo usean vuosikymmenen ajan parhaasta britti- käsikirjoittajasta puhuttaessa on ansaitusti aina mainittava Alan Moore. Vanha partasuu on vuosikymmenten ajan tuottanut enimmäkseen laadukasta tavaraa, toki joukkoon mahtuu useampiakin susia. Rituaalimagiaan hurahtanut Moore on vannoutunut anarkisti ja erakkoluonne, jota ei paljon julkisuudessa nähdä.

Mooren varhaistuotanto julkaistiin brittilehdissä, ja merkittävin osa siitä julkaistiin perinteikkäässä 2000 AD:ssa. Näistä kannattaa tutustumisen arvoisia ovat Skizz, D.R. and Quinch sekä The Ballad of Halo Jones. Etenkin Halo Jones on ansiokas ajalle poikkeuksellisen sankarittaren Halo Jonesin vuoksi. Ällistyttävän myöhään meni, ennenkuin anglosaksinen sarjakuva tuotti moisen hahmon. Halo Jones oli scifi-tematiikastaan huolimatta huolimatta ensimmäsiä elämänmakuisia, feministisiä ja vahva naishahmoja, jota sarjakuva oli aina kaivannut. Jalava on julkaissut Halo Jonesin suomeksi kolmena albumina. Näistä kaksi ensimmäistä on helposti löydettävissä divareista, kolmas sen sijaan on jostain syystä kiven alla. Englanniksi sen sijaan kaikki ylläolevat löytyvät nettikirjakaupoista.

Nykyään Mooren varhaistuotannosta tunnetuin on kuitenkin muutaman vuoden takaisen elokuvaversion vuoksi V niinkuin Verikosto. Myös suomeksi julkaistu albumi julkaistiin aikoinaan Warrior lehdessä. Se on ensimmäinen Mooren sarjakuva, joka suoraan heijastelee Mooren omia poliittisia mielipiteitä. Varsin tiivistunnelmainen sarjakuva on elokuvaversiota selvästi parempi ja edelleen tutustumisen arvoinen. Toinen Warriorissa julkaistu sarja on supersankareiden dekonstruktiotrendin käynnistänyt Marvelman/Miracleman. Copyrightkiistojen vuoksi nykyään kovin hankalasti saatavilla olevassa sarjassa nähtiin muuten myös toisen tunnetun käsikirjoittajan varhaistuotantoa, nimittäin Neil Gaimanin. Nykyisessä kokooma-albumeiden sarjakuvamaailmassa Miracleman trade paperbackit keräävät nykyään korkeimmat hinnat e-bayllä. Mikäli sarjaan haluaa tutustua, suosittelen odottamaan hieman. Marvel on näet saanut oikeudet hahmoon, ja uskoisin, että Miracleman uudelleenjulkaistaan kokonaisuudessaan lähitulevaisuudessa.

Varhaistuotannosta allekirjoittanut suosittelee myös Maxwell the magic Cat-kokoelmaa, jonka alkuperäset stripit julkaistiin aikoinaan Northants Post-sanomalehdessä.

80-luvun puolivälissä Moore sitten räjäytti pankin. Häntä toisaalta pyydettiin ottamaan käsittelyyn uudella näkökulmalla väsähtänyt DC:n 70-luvun antisankari Swamp Thing. Swamp Thingin aiemmat numerot ovat alan harrastajallekaan enää korkeintaan historiallisen kuriositeetin vuoksi perehtymisen arvoisia, mutta lehden Anatomian oppitunniksi nimetyssä jaksossa Moore aloittaa hahmon syntyhistoriaa ajalle poikkeuksellisen syvälle dissektoivan otteen, jonka seurauksena amerikkalainen sarjakuva ei ollut enää entisenlaisensa. Lehden ihmisyyden yhteyttä luontoon ja ekologiaan peilaava kosmologia loi aallokon josta oikeastaan syntyi puoli vuosikymmentä sen jälkeen DC:n maineikas aikuis-sarjakuvan Vertigo -linjasto. Mm. Gaimanin Sandmanin syvemmän ymmärtämisen pyrkivälle suosittelen vahvasti perehtymään sarjan vasta uudelleenjulkaistuun albumikokoelmaan. Mooren suon olion ensimmäisen numerot on julkaistu aikoinaan myös suomeksi Kalma-lehdessä. Suurehkon painosmääränsä vuoksi nämä olevan edelleen hankittavissa divareista kohtuullista korvausta vastaan.

Lopullisesti Moore sementoi asemansa 80-luvun puolivälissä alkaneella Watchmen sarjalla, joka on julkaistu myös suomeksi muutama vuosi sitten kovakantisena opuksena. Löytyy kyllä edelleen hyvin ainakin divareista. Watchmen taitaa olla tunnetuin supersankarien tematiikkaa muokannut yksittäinen minisarja. Se käynnisti amerikkalaisen supersankarisarjakuvat siirtymisen aikuisempiin teemoihin pitkän ja staattisen, joskus supersankarien pronssikaudeksi kutsutun 70-80 luvun jälkeen. Se on Mooren tuotannon keskeisin opus, ja on pakollista luettavaa kelle tahansa sarjakuvan ystävälle.