tiistai 16. maaliskuuta 2010

Jimmy Corrigan, maailman fiksuin tenava.

Chris Waren omalaatuisessa Acme Novelty Libraryssä alunperin 90-luvun aikana julkaistu Jimmy Corrigan, the Smartest Kid in the World lienee vuosituhannen vaihteen kohutuin yhdysvaltalainen graafinen romaani. Vuonna 2000 julkaistu kokonaisuus on nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana myynyt hämmästyttävän hyvin huomioonottaen että kyseessä on kohtuullisen haastava 380-sivuinen aikuissarjakuvanjärkäle.


Osin omaelämänkerrallisiin elementteihin pohjautuva sarjakuva nojaa vahvaan visuaaliseen ilmeeseen. Osin toistuvien ikonien kautta rakentuva enimmäkseen syvän arkista maailmaa kuvaava teos, ja toisaalta Waren käyttämä ruutukompositio ja unien ja muistojen muokkaama mahtipontinen arkkitehtuuri tuo välillä mieleen Winsor McCayn maineikkaan pikku Nemon. Waren symbolisen kuvakielen sisäistämiseen menee aikaa ja vaivaa, mutta se palkitsee.


Sarjakuvan runkona toimii tarina Jimmy Corriganista, arasta ja epävarmasta keski-ikää lähestyvästä miehestä joka lähtee dominoivalta äidiltään salaa tapaamaan kauan sitten kadonnutta isäänsä. Jimmyn tapa paeta todellisuutta syviin haaveisiin on pitänyt hänet yksinäisenä ja jättänyt hänet hieman lapselliseksi. Aivan erilaisen isän kuin unelmissa ja isän uuden perheen kohtaaminen herättää uudenlaisia konflikteja Jimmyn halujen ja kykyjen välillä. Vai ovatko isä ja poika niin erilaisia sittenkään. Melankolian ja tragikomiikan vaihdellessa kirja peilaa suvun historian kautta isä-poikasuhteen uutta rakentamista.

Jimmy Corriganin lukeminen on usein haastavaa. Ware testaa lukijoidensa kärsivällisyyttä piilottamalla sanomansa näennäsen yksinkertaisen tekniikan alle. Mikäli tämäntyylistä taiteellisempaa sarjakuvaa ei ole harrastanut, teos saattaa olla liian vaikeaselkoinen, ja monelta se onkin jäänyt kesken. Teoksen arvon on moni kiteyttänyt tekotaiteelliseksi paskaksi. Aivan väärässä eivät arvostelijat ole, mutta eipä sitä taidetta ilman kovaa yritystä muutenkaan syntyisi. Machofantasian fanit voivat tutkailla supersankareitaan, niitähän riittää. Meidät tekotaiteellisen paskan ystävät Jimmy Corrigan täyttää sillä itsellään vallan tyydyttävästi. Teos kannattaa hankkia kovakantisena, sillä ainakin allekirjoittaneen edulliseen pehmytkantiseen versioon oltiin taidettu käyttää erityisen edullista liimaa, ja kannet irtosivat ensimmäisellä lukukerralla. Lisäksi opuksen pieni sivukoko aiheutti tekstissä välillä käytetyn kaunokirjoituksen lukuvaikeuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti