Scott Pilgrimin ihmeellisempi elämä.

Viimevuosien yksi isoimmista indiehiteistä on ollut kanadalaisen Bryan Lee O'Malleyn Scott Pilgrim. Oni press-kustantamon isoin hitti kertoo vasta collegesta valmistuneesta indiepopparista, Scott Pilgrimistä. Haaveileva ja hieman nahjusmainen Scott soittaa bassoa hauskasti nimetyssä Sex Bob-Ombissa. Tarina polveilee nykypäivän Torontossa bändin ja Scottin ihmissuhdepulmien tiimoilla. Kantavana teemana on Scottin tuore suhde, särmikäs tsupparityttö Ramona. Ramonalla vaan on painolastinaan 7 pahaa ex-poikaystävää, ja jotta Scott pääsisi Ramonan kanssa seurustelemaan, on hänen päihitettävä koko katras.

Nokkelan humoristisen ja luontevan dialogin omaava, vaikkakin hieman junnaava ihmissuhdedraama vaihtelee surrealistisen ja videopelivaikutteisen ex-poikaystäviä vastaan käytävän kamppailun kanssa. Ramonan poikaystävät näet omaavat kaikki merkillisiä voimia, kuten vaikkapa vegaanivoima tai tyrmäävä bassokuvio.Piirrosjälki on yksinkertaisen tyyliteltyä. Vahvat mangavaikutteet tekniikassa näkyvät selvästi, ja tässä tapauksessa ne toimivatkin oikein hyvin. Huolimatta päähenkilön ilmeisestä keskenkasvuisuudesta ja itsekkyydestä, herättävät Scottin elämänvaiheet miellyttäviä assosiatioita omasta menneisyydesta. Nuoremmat lukijan saavat digata Scottia ilman sitä kuulua nostalgiaa.

Sarjasta ollaan julkaisemassa elokuvaa nimellä Scott Pilgrim vs. the World. Elokuussa 201o ensi-iltansa saavan pääosassa tullaan näkemään Sukuvian, Junon ja Superbadin nörtti-ikoni Michael Cera.Sarjakuvaa julkaistaan 200-sivuisina pokkareina. Kuusiosaiseksi tarkoitetusta sarjasta on julkaistu tällä hetkellä viisi pokkarikokoista osaa. Sarjasta on otettu jo useita kohtuuhintaisia painoksia, joten niitä on nettikirjakaupoissa kyllä hyvin saatavilla. Ja jos arvata pitäisi, veikkaisin suomennoksenkin ilmestyvän vuoden-kahden sisällä. Scott Pilgrim onkin kepeää ja nokkelaa nerdcoremenoa kaipaavalle varsin viihdyttävää luettavaa, mutta mitään syvällisempiä elämyksiä ei kannata odotella.

Jimmy Corrigan, maailman fiksuin tenava.

Chris Waren omalaatuisessa Acme Novelty Libraryssä alunperin 90-luvun aikana julkaistu Jimmy Corrigan, the Smartest Kid in the World lienee vuosituhannen vaihteen kohutuin yhdysvaltalainen graafinen romaani. Vuonna 2000 julkaistu kokonaisuus on nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana myynyt hämmästyttävän hyvin huomioonottaen että kyseessä on kohtuullisen haastava 380-sivuinen aikuissarjakuvanjärkäle.

Osin omaelämänkerrallisiin elementteihin pohjautuva sarjakuva nojaa vahvaan visuaaliseen ilmeeseen. Osin toistuvien ikonien kautta rakentuva enimmäkseen syvän arkista maailmaa kuvaava teos, ja toisaalta Waren käyttämä ruutukompositio ja unien ja muistojen muokkaama mahtipontinen arkkitehtuuri tuo välillä mieleen Winsor McCayn maineikkaan pikku Nemon. Waren symbolisen kuvakielen sisäistämiseen menee aikaa ja vaivaa, mutta se palkitsee.

Sarjakuvan runkona toimii tarina Jimmy Corriganista, arasta ja epävarmasta keski-ikää lähestyvästä miehestä joka lähtee dominoivalta äidiltään salaa tapaamaan kauan sitten kadonnutta isäänsä. Jimmyn tapa paeta todellisuutta syviin haaveisiin on pitänyt hänet yksinäisenä ja jättänyt hänet hieman lapselliseksi. Aivan erilaisen isän kuin unelmissa ja isän uuden perheen kohtaaminen herättää uudenlaisia konflikteja Jimmyn halujen ja kykyjen välillä. Vai ovatko isä ja poika niin erilaisia sittenkään. Melankolian ja tragikomiikan vaihdellessa kirja peilaa suvun historian kautta isä-poikasuhteen uutta rakentamista.

Jimmy Corriganin lukeminen on usein haastavaa. Ware testaa lukijoidensa kärsivällisyyttä piilottamalla sanomansa näennäsen yksinkertaisen tekniikan alle. Mikäli tämäntyylistä taiteellisempaa sarjakuvaa ei ole harrastanut, teos saattaa olla liian vaikeaselkoinen, ja monelta se onkin jäänyt kesken. Teoksen arvon on moni kiteyttänyt tekotaiteelliseksi paskaksi. Aivan väärässä eivät arvostelijat ole, mutta eipä sitä taidetta ilman kovaa yritystä muutenkaan syntyisi. Machofantasian fanit voivat tutkailla supersankareitaan, niitähän riittää. Meidät tekotaiteellisen paskan ystävät Jimmy Corrigan täyttää sillä itsellään vallan tyydyttävästi. Teos kannattaa hankkia kovakantisena, sillä ainakin allekirjoittaneen edulliseen pehmytkantiseen versioon oltiin taidettu käyttää erityisen edullista liimaa, ja kannet irtosivat ensimmäisellä lukukerralla. Lisäksi opuksen pieni sivukoko aiheutti tekstissä välillä käytetyn kaunokirjoituksen lukuvaikeuksia.

Planetary: Maailmassa on virhe.

Warren Ellisin palkittu ja pitkään tuotantovaikeuksien kynsissä ollut 27-osainen DC:n kustantama 1998-2009 julkaistu metasupersankaritarina on nyt odotetusti ostettavissa koostealbumeina. Wildstorm universumiin sijoitettu, ja sille tyypillisesti kyseessä on aikuiseen makuun rukattu suuren mittakaavan scifisarja DC:n perusuniversumin raadollisemmasta rinnakkaistodellisuudesta. Wildstormin maailmahan oli aluksi mitättömien ja hyvällä tahdolla korkeintaan keskinkertaisten sarjojen kuten Gen13 ja WildC.A.T.s myötä haukotuttavan tylsä, mutta DC:n 1990-luvun lopun päätös sijoittaa huippukäsikirjoittajien tarinoita Wildstormin maailmaan on tehnyt tehtävänsä. Planetaryn lisäksi esimerkiksi kovatasoiset The Authority, Ex Machina, Astro City ja Global Frequency ovat sijoitettu sinne.
Ellisin itsensä mukaan sarja ei kerro supersankareista itsestään, vaan supersankarikonseptin synnystä ja evoluutiosta.Ellisin teemana on ollut yhdistää viktorianaikaiset ja pulp-ajan tarinat samaan jatkumoon supersankareiden kanssa. Ja vallan sutjakasti Sherlock Holmes, Doc Savage tai Tarzan-analogit sekoittuvatkin sujuvasti Godzilla-, Teräsmies-, Hulk ja John Constantine-analogien kanssa rakentamaan Wildstorm-universumin salattua historiaa.

Sipulin lailla kuoriutuvaa tarinaa 2o. vuosisadan salaisesta historiasta ja sitä varjoista manipuloivista hahmoista lukee kuin parastakin jännäriä. Nurkan takana on aina uutta ja yllättävää. Ellisin mielikuvitus laukkaa täällä villeimmillään. Eivätkä päähenkilötkään aivan tavallisia ole. Mysteerisen Neljännen Miehen johtama ja näennäisesti rajattomat resurssit omaavan Planetary-järjestön operatiivinen kärki, mahdottomuuksien arkeologeiksi määritellyt tappava Jakita Wagner, salaperäine Eliah Snow sekä sosiaalisesti rajoittunut The Drummer matkustavat ympäri maailmaa epätavallisia ilmiöitä tarkkailemassa ja keräämässä tietoa jotain salattua tarkoitusta varten.

Sarjaa piirtäneen John Cassadayn kehuttu tyyli taipuu ajattoman oloiseen jugendhenkiseen tulkintaan klassisista populaarikulttuurin ympäristöistä ja teemoista. Läpi viime vuosisadan liikkuva tarina hyötyy selvästi yhden piirtäjän tarkasta jäljestä.
Toki Ellisin teoksissa taytyy ottaa aina huomioon, että Ellis ei ole mikään luonnontieteilijä. Todellakaan. Tiedettä sivutessa sarja menee tyypillisen Ellisläisittäin metsään ja vauhdilla. Onneksi kunnon salaliittoteorioita eivät tieteelliset faktat ole ennenkään horjuttaneet, joten miksi niiden pitäisi fiktiossakaan menoa haitata.

Sarja on koottu neljänä kohtuuhintaisena ja tuotatoarvoiltaan laadukkaana albumina. Kahden ensimmäisen albumin sisällön voi ostaa myös hintavana kovakantisena Absolute Planetary-editiona. Itse en Absolute Planetaryä ole vielä nähnyt, joten sen absoluuttisesta tarpeellisuudesta en osaa sanoa. Planetaryn crossover-seikkailuja on koottu Crossing Worlds albumiin. Tämä on selvästi perustarinaa heikompaa materiaalia, joten se kannattaa hankkia vasta neljään varsinaiseen albumiin tutustuttuaan.

The Northlanders: Viikinkielämää, ei sen enempää.

DC:n aikuissarjakuvaa julkaisevan Vertigon lipun alla julkaistava The Northlanders on viime vuosikymmenen yhden lupaavimmista nousevista kyvyistä, Brian Woodin käsialaa. 2000-luvun alkupuolella Wood julkaisi muutaman maukkaan albumin ja minisarjan indieyhtiöille. Näistä lähinnä Couriers ja Demo ovat tutustumisen arvoisia. Molemmista löytyy tuoreet painokset hyvinvarustetuista nettikirjakaupoista. 2005 Wood teki sitten avauksen isolle yhtiölle. Vertigon julkaisema DMC on hivenen keskinkertainen, nykyään jo hieman väsähtänyt kertomus uuden kansalaissodan romahduttaneen Manhattanin lähitulevaisuudesta.

Sen sijaan 2007 käynnistynyt The Northlanders onkin sitten toista maata. Tähän mennessä 26. numeroon ennättänyt fiktiivinen, mutta historiallisesti varsin validin sarjan taso on pysynyt tasaisen korkeana tähän asti. Jatkuvajuonisen tarinan sijaan The Northlanders koostuu sekä pidemmistä 6-8 lehden mittaisista tarinakaarista että lyhyemmistä, lehdessä tai kahdessa kerrotuista episoideista. Vielä kaaret ovat olleet täysin erillisiä ja eri ajanjaksoihin sijoittuvia kokonaisuuksia, mutta veikkaisin Woodin vielä palaavan ainakin joidenkin tarinan henkilöiden elämää seuraamaan.

Woodin kerronta on jäntevää ja jopa sagamaisen runollista. Viikinkiajan elämää ei kaunistella, aikuissarjakuvan tyyliin väkivaltaa ei peitellä. Toisaalta Wood ei myöskään sorru ylettömiin hurmejuhliin, vaan väkivaltaa sisältävät kohtaukset ovat nopeita ja hiestä karheita.
Turhia mytologisoimatta Wood kuvaa hyvin kompleksista kunniakoodiston sitomaa viikinkimaailmaa. Usein tarinat koskevat viikinkiyhteiskunnan kalskahtelua ulkomaailmaa vastaan, kuten ensimmäisen tarinakaaren Miklagardista eli Konstantinopolista palaavan Svenin tarinassa tai tilanteissa joissa tarinat tapahtuvat viikinkialueiden ulkopuolella, viikinkien ryöstelyn köyhdyttämässä Englannissa tai viikinkien valloittamassa Irlannin kolkassa. Kuvitus on toistaiseksi ollut onnistunutta, Wood käyttää kohtuullisen tuntemattomia nimiä ilmeisen tarkoituksella. Viikinkiajasta onkin ennen tätä puuttunut tälläinen rätväkkä realisti. Karskien viikinkien disneyttämisen olikin jo aika riittää. Kaikenkaikkiaan The Northlanders on viikinkisarjakuvan ehdotonta aatelia ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen, mikäli aiheesta yhtään on kiinnostunut.

The Northlandersia ei olla vielä suomennettu, joten sarjasta kiinnostuneelle suositellaan sarjan kahdeksan ensimmäistä numeroa kokoavaa albumia, Sven the Returnedia, jota useimmista kansainvälisistä nettikirjakaupoista saa Vertigon tyyliin alennettuun hintaan.

Love and Rockets: Sukkula Venukseen.

Love and Rockets on se suurin ja kaunein amerikkalaisista indiesarjakuvista. Hernandezin veljessarjan, lähinnä Jaimen ja Gilbertin luomaa ja Fantagraphics yhtiön kustantamaa sarjakuvalehteä alettiin julkaista jo vuonna 1981. Sarja on välillä ollut pitkällä tauolla veljesten muiden projektien vuoksi, mutta sarja on taas viime vuosina jatkunut tason yhtään laskematta. Lehden kaksi keskeisintä tarinajatkumoa ovat Jaimen Hoppers/Locas tarinat ja Gilbertin Palomar. Kuriositeettina mainittakoon, että takavuosien postpunkorkesteri Love and Rockets on nimetty juuri tämän sarjakuvan mukaan.

Huomio lehdessä keskivertolukijalla kiinnittyy aluksi Jaimen Locas-tarinoihin. Jaimen tyylikkääseen piirrosjälkeen ja kauniisiin hahmoihin on helppo ihastua. Tarinan keskiössä on kalifornialaisen lattarilähiön tyttöporukka, jonka keskiössä ovat naiivi ja helposti ihastuva Maggie sekä kyyninen ja kapinallinen Hopey. Tarinan alku- vaiheessa mukana on hieman scifi- element- tejä, lähinnä 40-50 luvun tyylisiä raketteja ja robotteja. Ne tosin jäävät melko nopeasti kokonaan paitsioon sarjan edetessä. Suomeksi Jalava on julkaissut sarjan alkupään tarinoita, divareista albumi on yleensä melko hyvin löydettävissä. Suomennoksessa kiinnittää kyllä huomion siihen, että tarinoista on jatetty jostain syystä pois juuri ne tarinat, joissa paljastuu että huolimatta Maggien toistuvista ihastumisista pahoihin poikiin, ovat Maggie ja Hopey rakastavaisia. Merkillinen valinta Jalavalta, etenkin kuin Maggien ja Hopeyn rakkaustarina on koko 30-vuotisen sarjakuvan keskeisin teema. Elämä kuitenkin Heittää Maggien ja Hopeyn erilleen. Maggien etsiessä itseään ja kamppaillessa ylipainoa vastaan Hopey jatkaa loputonta kiertuetta bandinsä kanssa. Myöhemmin yhdeksi päähenkilöksi mukaan tulee Ray, Maggien pitkäaikainen poikaystävä. Jaime on jostain syystä ihastunut myös vapaapainiin. Tirkistelymateriaalin sijaan vapaapainijat ovat onneksi lähinnä matroonamaisia keski-ikäisiä naisia, mikä auttaa pitämään myös vapaapainitarinat elämänmakuisina. Keskeisin ja vaikuttavin tarina on vielä suomennostaan odottava The Death of Speedy, joka kertoo Maggien varhaisen ihastuksen ja lähiön alfaraggarin itsemurhaan päätyvän syöksykierteen.

Gilbertin karkeampaan kynänjälkeen ihastuu yleensä vasta hoppers-tarinoiden jälkeen. Sen alta paljastuu Jaimen tarinoita selvästi syvempi ja traagisempi maailma. Tarina alkaa fiktionaalisesta latinalais- amerikkaiskylästä Palomarista. Alussa runsaaseen henkilökatraaseen on hankala päästä sisälle, mutta kärsivällisyys palkitaan, sillä maagista realismia tihkuvat tarinat saattavat olla elämänmakuisinta draamaa mitä latinalaisamerikkalaisesta kulttuurista on sarjakuvassa ikinä kerrottu. Melko nopeasti tarinan keskiöön tulee Luba, rehevä ja viisas nainen, joka suojelee perhettään kuin naarassusi. Ihmisten kasvaessa tarina muuttaa myöhemmin kaliforniaan menettäen kyllä otettaan hieman. Suomeksi tarinan alkupuolta on julkaistu albumin Palomarin Veri verran. Ajoittain tätäkin divareissa näkee, hinta saattaa olla kyllä korkea.

Kaikki Love and Rocketsin alkupään tarinat ovat nettikaupoissa myynnissä omnibuspainoksina. 200-300 sivuiset kirjat voi lunastaa itselleen yleensä varsin kohtuulliseen 8-12 euron kappalehintaan. Mikäli tavoittelee täydellistä Love and Rockets kokoelmaa, ei kannata haksahtaa kovakantisiin Locas tai Palomar-opuksiin. Niissä vain kootaan parhaat palat Love and Rocketsin ensimmäisestä inkarnaatiosta. Sen sijaan Locas II ja Luba kovakantiset albumit kokoavat lähes kaikki Love and Rocketsin ulkopuoliset minisarjat. Ainoastaan Penny Century ja Whoa, Nellie! puuttuvat. Onneksi ne julkaistaan edullisen omnibus-sarjan piakkoin julkaistavassa kahdeksannessa osassa. Maggien, Hopeyn ja Luban viimeisimpien vaiheiden seuraamiseksi joutuukin sitten ostamaan hintaansa nähden ohkaisia Love and Rockets: New Stories albumeita. Näin vahvoja ja ihania naisia kuin Love and Rockets esittelee saa kyllä etsiä kissojen ja koirien kanssa, joten mars sarjakuvaostoksille, suosittelee allekirjoittanut.

Alan Moore, vanhan partasuun varhaiset vuodet.

Jo usean vuosikymmenen ajan parhaasta britti- käsikirjoittajasta puhuttaessa on ansaitusti aina mainittava Alan Moore. Vanha partasuu on vuosikymmenten ajan tuottanut enimmäkseen laadukasta tavaraa, toki joukkoon mahtuu useampiakin susia. Rituaalimagiaan hurahtanut Moore on vannoutunut anarkisti ja erakkoluonne, jota ei paljon julkisuudessa nähdä.

Mooren varhaistuotanto julkaistiin brittilehdissä, ja merkittävin osa siitä julkaistiin perinteikkäässä 2000 AD:ssa. Näistä kannattaa tutustumisen arvoisia ovat Skizz, D.R. and Quinch sekä The Ballad of Halo Jones. Etenkin Halo Jones on ansiokas ajalle poikkeuksellisen sankarittaren Halo Jonesin vuoksi. Ällistyttävän myöhään meni, ennenkuin anglosaksinen sarjakuva tuotti moisen hahmon. Halo Jones oli scifi-tematiikastaan huolimatta huolimatta ensimmäsiä elämänmakuisia, feministisiä ja vahva naishahmoja, jota sarjakuva oli aina kaivannut. Jalava on julkaissut Halo Jonesin suomeksi kolmena albumina. Näistä kaksi ensimmäistä on helposti löydettävissä divareista, kolmas sen sijaan on jostain syystä kiven alla. Englanniksi sen sijaan kaikki ylläolevat löytyvät nettikirjakaupoista.

Nykyään Mooren varhaistuotannosta tunnetuin on kuitenkin muutaman vuoden takaisen elokuvaversion vuoksi V niinkuin Verikosto. Myös suomeksi julkaistu albumi julkaistiin aikoinaan Warrior lehdessä. Se on ensimmäinen Mooren sarjakuva, joka suoraan heijastelee Mooren omia poliittisia mielipiteitä. Varsin tiivistunnelmainen sarjakuva on elokuvaversiota selvästi parempi ja edelleen tutustumisen arvoinen. Toinen Warriorissa julkaistu sarja on supersankareiden dekonstruktiotrendin käynnistänyt Marvelman/Miracleman. Copyrightkiistojen vuoksi nykyään kovin hankalasti saatavilla olevassa sarjassa nähtiin muuten myös toisen tunnetun käsikirjoittajan varhaistuotantoa, nimittäin Neil Gaimanin. Nykyisessä kokooma-albumeiden sarjakuvamaailmassa Miracleman trade paperbackit keräävät nykyään korkeimmat hinnat e-bayllä. Mikäli sarjaan haluaa tutustua, suosittelen odottamaan hieman. Marvel on näet saanut oikeudet hahmoon, ja uskoisin, että Miracleman uudelleenjulkaistaan kokonaisuudessaan lähitulevaisuudessa.

Varhaistuotannosta allekirjoittanut suosittelee myös Maxwell the magic Cat-kokoelmaa, jonka alkuperäset stripit julkaistiin aikoinaan Northants Post-sanomalehdessä.

80-luvun puolivälissä Moore sitten räjäytti pankin. Häntä toisaalta pyydettiin ottamaan käsittelyyn uudella näkökulmalla väsähtänyt DC:n 70-luvun antisankari Swamp Thing. Swamp Thingin aiemmat numerot ovat alan harrastajallekaan enää korkeintaan historiallisen kuriositeetin vuoksi perehtymisen arvoisia, mutta lehden Anatomian oppitunniksi nimetyssä jaksossa Moore aloittaa hahmon syntyhistoriaa ajalle poikkeuksellisen syvälle dissektoivan otteen, jonka seurauksena amerikkalainen sarjakuva ei ollut enää entisenlaisensa. Lehden ihmisyyden yhteyttä luontoon ja ekologiaan peilaava kosmologia loi aallokon josta oikeastaan syntyi puoli vuosikymmentä sen jälkeen DC:n maineikas aikuis-sarjakuvan Vertigo -linjasto. Mm. Gaimanin Sandmanin syvemmän ymmärtämisen pyrkivälle suosittelen vahvasti perehtymään sarjan vasta uudelleenjulkaistuun albumikokoelmaan. Mooren suon olion ensimmäisen numerot on julkaistu aikoinaan myös suomeksi Kalma-lehdessä. Suurehkon painosmääränsä vuoksi nämä olevan edelleen hankittavissa divareista kohtuullista korvausta vastaan.

Lopullisesti Moore sementoi asemansa 80-luvun puolivälissä alkaneella Watchmen sarjalla, joka on julkaistu myös suomeksi muutama vuosi sitten kovakantisena opuksena. Löytyy kyllä edelleen hyvin ainakin divareista. Watchmen taitaa olla tunnetuin supersankarien tematiikkaa muokannut yksittäinen minisarja. Se käynnisti amerikkalaisen supersankarisarjakuvat siirtymisen aikuisempiin teemoihin pitkän ja staattisen, joskus supersankarien pronssikaudeksi kutsutun 70-80 luvun jälkeen. Se on Mooren tuotannon keskeisin opus, ja on pakollista luettavaa kelle tahansa sarjakuvan ystävälle.

Yhdeksänteen taiteeseen.

Jo muutaman vuoden on mielessäni kypsynyt sarjakuvablogin aloittaminen. Ikääkin on karttunut sen verran, että laajempaa perspektiiviä asiaan löytyy. Mangasta puhumisen aion jättää nuoremmille ja suurin osa supersankareista tuntuu tässä iässä varsin vierailta.

Kotimainen sarjakuva elää vahvaa nousua. Luen ja ostan sitä säännöllisesti. Onneksi suomalaista sarjakuvaa tuo jo esille jo useampi blogi, osin sarjakuvantekijöiden itsensä tekemänä. Sen sijaan aikuisempaan makuun tarkoitettujen eurooppalaisen tai amerikkalaisen sarjakuvan ruotimiseen keskittyvää blogia en ainakaan minä ole löytänyt. Tarkoitus on esitellä niin isojen yhdysvaltalaisten yhtiöiden kuten DC, Image, Dark Horse ja ehkä Marvelkin laadukkaimpia sarjakuvia, kuin pienten yhtiöiden tai omakustannepuljujenkin antia. Vaikka tämä blogi käsittelee enemmänkin tätä puolta sarjakuvasta, muistutan myös lukijoita perehtymään ja ostamaan laadukasta ja hienoa kotimaista sarjakuvaa.

Eurooppalaisessa sarjakuvassa esiteltävää on aivan yhtä paljon, ellei enemmänkin. Valitettava ranskankielentaitoni vähyys tosin rajoittaa niihin perehtymistä. Onneksi suomennoksia ainakin takavuosina ilmestyi kiitettävä määrä, nykyään valitettavasti tarjonta on tyrehtynyt. Esittelen kuitenkin sekä uutta sarjakuvaa jota voi ostaa hyvinvarustelluista erikoisliikkeistä tai netistä, että vanhempaa tavaraa jota voi bongailla divareista tai nettihuutokaupoista.

Toivottavasti tämä nyt jotakuta kiinnostaa, että ei ihan lämpimikseen tarvitse täällä tarinoida. Mikäli joku tänne eksyy ja epätietoisuus kaihertaa mieltä jonkun tietyn sarjakuvan tasosta, niin pistäpä kommenttia. Voin hyvinkin seuraavan kommentaarini k.o. sarjasta vääntää, mikäli sitä yhtään tunnen. Onneksi sarjakuvalaarini on sen verran laaja, että harvassa ovat ne kuvat joista allekirjoittaneelta ei mielipidettä löydy.