Transmetropolitan: Tarinoita Isolta Kylältä.

Englantilainen Warren Ellis nousi sarjakuvamaailman yleiseen tietoisuuteen 90-luvun lopulla alkaneella DC:n Transmetropolitanilla. Sitä ennen hän oli puuhastellut muutaman vuoden Marvelin leivissä, tuloksena lähinnä unohdettavia lyhyitä pätkiä supersankarisarjakuvissa. Onneksi Transmetropolitan sitten tyhjensi pajatson. Alunperin edesmenneen Helix-alamerkin alla julkaistu Transmetropolitan siirtyi varsin nopsaan Vertigo-tunnusten alle.

Epämääräiseen aikaan tulevaisuudessa, noin 2300-luvulle, sijoitettu sarja kertoo päähenkilönsä, Hunter S. Thompson-henkisen Spider Jerusalemin paluusta valtavan kokoiseen dystopiseen ja kovasti New Yorkia muistuttavaan "The Cityyn". Apokalyptisten kulttien, psykedeelisten huumeiden ja läpitunkevan kommersialismin täyttämä The City on melkoinen helvetin esikartano. Spider palaa aikaisempiin töihinsa, eli freelancerjournalistiksi kirjoittamaan sensaationhakuisia juttuja Motiivinaan Spiderillä on näennäisestä kivikovasta kyynisyydestään huolimatta totuuden esiin kaivaiminen korruption ja yhteiskunnallisen mädännäisyyden keskeltä. Sarjan alku koostuu lähinnä tunnelmaa luovien yksittäisten ilmiöiden ja tapahtumien kuvauksesta. Vauhdikkaasti sarjassa kuitenkin päästään joron jäljille. Sarjan loppuosa kertoo presidentinvaaleista, joissa mittaa toisistaan ottavat oikein ihmiskunnan valiot. Näiden ihmishirviöiden likapyykin selvittelyyn ja jälkien korjaamiseen Spider sotkeutuukin sitten kaulaansa myöten. Kuvitus sarjassa on viehättävän pikkutarkkaa. Ruudut pursuavat kaoottista kaupunkikuvausta, useita pieniä vitsejä on hajautettu taustojen sekaan.

Ilmestysmisvuosinaan sarja vielä jaksoi viehättää. Nykysilmään sarja tuntuu hieman väsähtäneeltä. Johtuuko sitten ikääntymisesta, mutta Spiderin kohkaus tuntuu nykyään keskenkasvuiselta vikinältä. Lievästä keskenkasvuisuudestaan huolimatta, tai ehkä myös sen vuoksi, sarja sisältää kitkerää yhteiskuntakritiikkia. Kohtalaisella frekvenssillä esiintyvä seksin ja väkivallan klassinen kaksoisakseli siirtää sarjan selvästi aikuiskategoriaan. Tuskimpa sarja lapsia kiinnostaisikaan, sen verran pitkiä monologeja se sisältää. Sen sijaan vihaisille nuorille miehille tai naisille sarja voi upota kuin kuuma veitsi voihin. Transmetropolitanin jälkeen Ellis ei suinkaan jäänyt laakereilleen lepäämään, vaan petrannut tasoaan entisestään. Transmetropolitanin jälkeiset sarjat ovatkin tätä tunnetuinta sarjaa suositeltavampaa luettavaa. Mikäli Ellisin tavarat sitten silmää viehättävät, kannattaa myös Transmetropolitaniin tutustua.

Suomeksi sarjaa ei olla julkaistu, mutta englanninkielisinä albumeina sarja on helposti ostettavissa nettikirjakaupoista.

Planetary: Maailmassa on virhe.

Warren Ellisin palkittu ja pitkään tuotantovaikeuksien kynsissä ollut 27-osainen DC:n kustantama 1998-2009 julkaistu metasupersankaritarina on nyt odotetusti ostettavissa koostealbumeina. Wildstorm universumiin sijoitettu, ja sille tyypillisesti kyseessä on aikuiseen makuun rukattu suuren mittakaavan scifisarja DC:n perusuniversumin raadollisemmasta rinnakkaistodellisuudesta. Wildstormin maailmahan oli aluksi mitättömien ja hyvällä tahdolla korkeintaan keskinkertaisten sarjojen kuten Gen13 ja WildC.A.T.s myötä haukotuttavan tylsä, mutta DC:n 1990-luvun lopun päätös sijoittaa huippukäsikirjoittajien tarinoita Wildstormin maailmaan on tehnyt tehtävänsä. Planetaryn lisäksi esimerkiksi kovatasoiset The Authority, Ex Machina, Astro City ja Global Frequency ovat sijoitettu sinne.
Ellisin itsensä mukaan sarja ei kerro supersankareista itsestään, vaan supersankarikonseptin synnystä ja evoluutiosta.Ellisin teemana on ollut yhdistää viktorianaikaiset ja pulp-ajan tarinat samaan jatkumoon supersankareiden kanssa. Ja vallan sutjakasti Sherlock Holmes, Doc Savage tai Tarzan-analogit sekoittuvatkin sujuvasti Godzilla-, Teräsmies-, Hulk ja John Constantine-analogien kanssa rakentamaan Wildstorm-universumin salattua historiaa.

Sipulin lailla kuoriutuvaa tarinaa 2o. vuosisadan salaisesta historiasta ja sitä varjoista manipuloivista hahmoista lukee kuin parastakin jännäriä. Nurkan takana on aina uutta ja yllättävää. Ellisin mielikuvitus laukkaa täällä villeimmillään. Eivätkä päähenkilötkään aivan tavallisia ole. Mysteerisen Neljännen Miehen johtama ja näennäisesti rajattomat resurssit omaavan Planetary-järjestön operatiivinen kärki, mahdottomuuksien arkeologeiksi määritellyt tappava Jakita Wagner, salaperäine Eliah Snow sekä sosiaalisesti rajoittunut The Drummer matkustavat ympäri maailmaa epätavallisia ilmiöitä tarkkailemassa ja keräämässä tietoa jotain salattua tarkoitusta varten.

Sarjaa piirtäneen John Cassadayn kehuttu tyyli taipuu ajattoman oloiseen jugendhenkiseen tulkintaan klassisista populaarikulttuurin ympäristöistä ja teemoista. Läpi viime vuosisadan liikkuva tarina hyötyy selvästi yhden piirtäjän tarkasta jäljestä.
Toki Ellisin teoksissa taytyy ottaa aina huomioon, että Ellis ei ole mikään luonnontieteilijä. Todellakaan. Tiedettä sivutessa sarja menee tyypillisen Ellisläisittäin metsään ja vauhdilla. Onneksi kunnon salaliittoteorioita eivät tieteelliset faktat ole ennenkään horjuttaneet, joten miksi niiden pitäisi fiktiossakaan menoa haitata.

Sarja on koottu neljänä kohtuuhintaisena ja tuotatoarvoiltaan laadukkaana albumina. Kahden ensimmäisen albumin sisällön voi ostaa myös hintavana kovakantisena Absolute Planetary-editiona. Itse en Absolute Planetaryä ole vielä nähnyt, joten sen absoluuttisesta tarpeellisuudesta en osaa sanoa. Planetaryn crossover-seikkailuja on koottu Crossing Worlds albumiin. Tämä on selvästi perustarinaa heikompaa materiaalia, joten se kannattaa hankkia vasta neljään varsinaiseen albumiin tutustuttuaan.