Will Eisner, sarjakuvaromaanin isäpuoli.

Edesmennyttä Will Eisneria on usein tituleerattu sarjakuvaromaanin isäksi. Totta toinen puoli, nimittäin toinen puoli Atlanttia. Euroopassahan aikuissarjakuvan nousu tapahtui kauan ennenkuin Yhdysvalloissa hoksattiin sarjakuvien olevan muutakin kuin ajanvietettä tenaville. Will Eisner nosti yhdysvaltalaiset aikussarjakuvat yleiseen tietoisuuteen 1978 julkaistulla teoksella Talo Bronxissa. Vuonna 1917 syntyneelle Eisnerille sarjakuvan uudistaminen ei ollut mikään uusi asia. New Yorkilainen Eisner alotti sarjakuvan parissa jo kouluaikoina. Nopeasti hän ymmärsi sarjakuvista myös niiden liiketaloudellisen puolen. Jo 30-luvulla hänellä oli jo oma piirtäjätalli joka tuotti edullista sarjakuvaa massamarkkinoille. Vuonna 1939 hän osui napakymppiin.

Denny Colt, eli The Spirit oli uuden ajan sankari. Samaan aikaan syntyneisiin muihin sankareihin, kuten Teräsmieheen ja Lepakkomieheen verrattuna sarjakuva on jopa moderni. Konsepti on kyllä nähty sittemmin juuri Spiritin innoittamana moneen otteeseen. Naamioitunut sankari ratkoo rikoksia ystävällismielisen poliisipäällikön myhäillessä vieressä. Spiritin kanssa Eisner pystyi kuitenkin panostamaan laatuun. Piirrosjäljessä nähtiin nyt ensi kertaa massamarkkinoilla aikuistuneen Eisnerin huolellinen tekniikka. Ruudut ovat huolella sommiteltuja, ihmishahmot jopa karrikoidun eläviä. Tarinoiden taustalla näkyy komeasti 30-luvun laman ja toisen maailmansodan ränsistämä Amerikka. Tarinat vaihtelevat sujuvasti Noir-henkisistä draamoista kevyisiin hupailuihin, kauhutarinoista romansseihin. Romanssiherkkyyden kannalta olennaista olivan Spiritin naishahmot. Upeat ja uhkeat naishahmot ovat lukijan mieleen tänäkin päivänä. Sarjakuvan ikä huomioonottaen Spiritin naiset olivat muutenkin poikkeuksellisia, älykkäitä, aktiivisia ja rohkeita. Ikimuistoisimpia näistä lienevät P'Gell ja Sand Saref. The Spirit ilmestyi säännöllisesti vuoteen 1952 asti. The Spiritiä on julkaistu suomeksi Tapiiri-lehdessä 80-luvulla. Mikäli haluaa spiritiin tutustua Suomeksi, niin helpoiten tuo onnistuu hankkimalla divareista joku Jalavan 90-luvulla julkaisemista albumeista. Vuonna 2008 ensi-iltansa saaneen elokuvan nähneet älköön pelästykö, sarjakuva on epäonnistunutta elokuvaversiota paljon parempi.

Will Eisnerin uuteen, ansaittuun nousukiitoon siivittänyt erinomainen Bronxilaisen Dropsie Avenuen asukkaiden kohtaloista lamavuosien loppuaikoina kertova A Contract With God (Talo Bronxissa) sai pian jatkoa. Seuraavaksi ilmestyneet scifitarina Life on Another Planet ja lyhyitä humoristisia kohtaamisia sisältävä New York, the big city ovat piirrosjälkea lukuunottamatta keskinkertaista tavaraa, eivätkä Eisneriä halajavalle keräilijälle ole ensi-sijaisella ostoslistalla. Sen sijaan seuraavat kolme ovat kaikki Eisnerin corpuksen aarteita. The Dreamer (suomennettu nimellä Uneksija) kertoo Eisnerin sarjakuvauran alkuvaiheista suuren laman loppuvaiheissa ja nykyaikaan sijoitettu The Building kertoo sentimentaalisesti yhden liikerakennuksen tarinan. A Life Force (Elinvoima) näyttäytyy tässäkin joukossa edukseen. Jopa mestariteokseksi tituleerattu sarjakuvaromaani voisi olla suoraa jatkoa Talolle Bronxissa. Dropsien Avenuella ei elämä edelleenkään ole helppoa fasismin noustessa Euroopassa ja toisen maailmansodan lähestyessä.

Seuraava kolme Eisnerin opusta kuuluvat myös pakolliselle lukulistalle. To The Heart of the Storm (Myrskyn silmään) voisi olla Talon Bronxissa ja Elinvoiman rinnakkaisteos. Suoraan omaelämänkerrallinen 208-sivuinen teos kertoo Eisnerin oman tarinan sotaa edeltävältä ajalta. Invisible People (Näkymättömiä ihmisiä) taas on Eisnerin pessimistisin teos. Se kertoo kolme tarinaa, joissa muiden välinpitämättömyys johtaa pienen ihmisen tuhoon. Harmillisesti suomentamaton Dropsie Avenue sitten viimeistelee Eisnerin tarinat kyseiseltä kadulta. Eisnerin sarjakuvaromaanit käsittelevät useimmiten historiallisia juutalaisyhteisöjä. Etenkin myöhäistuotanto käsitteli usein antisemitismiä.

Eisnerillä on hämmästyttävän eläväinen kynänjälki. Hänen taipumuksensa hieman vanhakantaiseen melodraamaan ei kalpene Eisnerin ylivertaisen kyvyn selkeyttää monimutkaisiakin tunteita ja tapahtumia yhdessä ruudussa. Tämä tekeekin hänen teoksensa erinomaisen helposti lähestyttäväksi laajalla ikäskaalalla. Aivan lapsia teokset tuskin viehättävät, muuta teini-iästä eläkkeelle lienee sopiva kohderyhmä. Eisneriä lukiessa ovat kyynelet herkässä, tällaisella kyynikollakin. Alkukielella nettikaupoista löytyy kaikista teoksista painoksia. Mikäli Eisneria halajaa suomeksi, niin suurin osa löytyy kyllä kohtuuhintaisina yleensä 6-20 euron hintaan divareista. Ainoastaan Talo Bronxissa on pienen painoksensa vuoksi noussut kohtuuttomiin, 50-100 euron hintoihin.

Eisner menehtyi vuonna 2005. Hänen mukaansa on nimetty Yhdysvaltain sarjakuvateollisuuden nimekkäimmät vuotuiset palkinnot, Eisnerit.

Black Hole: Mustista ja vähän muunkin värisistä aukoista.

Tummäsävyisten ja usein enemmän tai vähemmän friikahtavien sarjakuvien tekijän, amerikkalaisen Charles Burnsin kiistaton mestariteos on aikoinen Kitchen Sinkin ja Fantagraphicsin 12-osaisena minisarjana julkaistu Black Hole. Alkuperäiset lehdet taitavat olla mahdottomia enää hankkia, mutta onneksi sarjasti on julkaistu kokooma-albumi joka ilahduttavan suuret painokset ovat pitäneet teoksen jatkuvasti saatavilla, ja vieläpä kohtuulliseen hintaan tukevana 368-sivuisenä pakettina.

Levotonta ahdistusta tihkuva hienovarainen kauhusarjakuva on kertomus kuvitteellisen the bugiksi nimetyn sukupuolitaudin riivaamasta Seattlen myöhäisteineistä. The bug aiheuttaa enemmän tai vähemmän näkyvän ulkonäköä muokkaavan mutaation sairastuneissa. Sairaus leviää nopeasti suuresta tartuttavuudesta ja leimaavuudesta huolimatta teinien hormonikyllästeisen vapaa-ajanvieton seurauksena.


Tarinan keskiössä on tavallisen teinin, Keithin haparoivat yritykset lähentyä suosittua Chrisiä. Chrisin sairastuessa the bugiin kertomus jakaantuu, vain välillä risteytyen terveen Keithin elämään ja hylkiönä yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuvaan Chrisin elämänvaiheisiin. Molempien joutuessa kamppailemaan teinien ikätoverien joukkopaineen ja aikuisen itsensä löytämisen välillä, nousevat luopumisen ja löytämisen elämykset vähitellen pinnalle ja tuovat uutta energiaa välillä toivottomaksi käyvään Black Holen maailmaan. Burnsin selkeä ja rohkea tyyli on Black Holessa parhaimmillaan. Sairauteen liittyvä metallinhohtoiset sävyt ja voimakkaat kulmat herättävät muistuttavat aavistuksen hyönteismäistä metamorfoosia luoden tarinalle vahvan, mutta hienovaraisen toiseuden ilmapiirin. Toisaalta aidontuntuinen 70-luvun teinimaailman nostalgiset sävyt tuovat kaivattua lämpöä tarinaan.

Burns kuljettaa tarinaa letkeän luontevasti, sopivan harvakseltaan näkyvät kireät leikkaukset rytmittävät tarinaa kauhusarjakuvalle toimivasti. Toisaalta kyseessä on yhtä paljon kasvu- kuin kauhutarina. Teoksen yhtään sitä peittelemättä sitä voi lukea teini-iän ahdistukselle, joissa selkeän fallisia ja vaginaalisia mutaatioita luova muutosagentti, the bug, toimii jopa alleviivaavana raskauden, puberteetin tai HIV-infektion metaforana. Jokatapauksessa Black Hole on yksi merkittävimmistä moderneista amerikkalaisista sarjakuvaromaaneista, ja suositeltavaa kelle tahansa aikuisemmasta sarjakuvasta kiinnostuneelle. Jalava julkaisi sen suomeksi vuonna 2007 nimellä Musta Aukko. Löytynee ainakin alan erikoisliikkeistä.

Scott Pilgrimin ihmeellisempi elämä.

Viimevuosien yksi isoimmista indiehiteistä on ollut kanadalaisen Bryan Lee O'Malleyn Scott Pilgrim. Oni press-kustantamon isoin hitti kertoo vasta collegesta valmistuneesta indiepopparista, Scott Pilgrimistä. Haaveileva ja hieman nahjusmainen Scott soittaa bassoa hauskasti nimetyssä Sex Bob-Ombissa. Tarina polveilee nykypäivän Torontossa bändin ja Scottin ihmissuhdepulmien tiimoilla. Kantavana teemana on Scottin tuore suhde, särmikäs tsupparityttö Ramona. Ramonalla vaan on painolastinaan 7 pahaa ex-poikaystävää, ja jotta Scott pääsisi Ramonan kanssa seurustelemaan, on hänen päihitettävä koko katras.

Nokkelan humoristisen ja luontevan dialogin omaava, vaikkakin hieman junnaava ihmissuhdedraama vaihtelee surrealistisen ja videopelivaikutteisen ex-poikaystäviä vastaan käytävän kamppailun kanssa. Ramonan poikaystävät näet omaavat kaikki merkillisiä voimia, kuten vaikkapa vegaanivoima tai tyrmäävä bassokuvio.Piirrosjälki on yksinkertaisen tyyliteltyä. Vahvat mangavaikutteet tekniikassa näkyvät selvästi, ja tässä tapauksessa ne toimivatkin oikein hyvin. Huolimatta päähenkilön ilmeisestä keskenkasvuisuudesta ja itsekkyydestä, herättävät Scottin elämänvaiheet miellyttäviä assosiatioita omasta menneisyydesta. Nuoremmat lukijan saavat digata Scottia ilman sitä kuulua nostalgiaa.

Sarjasta ollaan julkaisemassa elokuvaa nimellä Scott Pilgrim vs. the World. Elokuussa 201o ensi-iltansa saavan pääosassa tullaan näkemään Sukuvian, Junon ja Superbadin nörtti-ikoni Michael Cera.Sarjakuvaa julkaistaan 200-sivuisina pokkareina. Kuusiosaiseksi tarkoitetusta sarjasta on julkaistu tällä hetkellä viisi pokkarikokoista osaa. Sarjasta on otettu jo useita kohtuuhintaisia painoksia, joten niitä on nettikirjakaupoissa kyllä hyvin saatavilla. Ja jos arvata pitäisi, veikkaisin suomennoksenkin ilmestyvän vuoden-kahden sisällä. Scott Pilgrim onkin kepeää ja nokkelaa nerdcoremenoa kaipaavalle varsin viihdyttävää luettavaa, mutta mitään syvällisempiä elämyksiä ei kannata odotella.

Jimmy Corrigan, maailman fiksuin tenava.

Chris Waren omalaatuisessa Acme Novelty Libraryssä alunperin 90-luvun aikana julkaistu Jimmy Corrigan, the Smartest Kid in the World lienee vuosituhannen vaihteen kohutuin yhdysvaltalainen graafinen romaani. Vuonna 2000 julkaistu kokonaisuus on nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana myynyt hämmästyttävän hyvin huomioonottaen että kyseessä on kohtuullisen haastava 380-sivuinen aikuissarjakuvanjärkäle.

Osin omaelämänkerrallisiin elementteihin pohjautuva sarjakuva nojaa vahvaan visuaaliseen ilmeeseen. Osin toistuvien ikonien kautta rakentuva enimmäkseen syvän arkista maailmaa kuvaava teos, ja toisaalta Waren käyttämä ruutukompositio ja unien ja muistojen muokkaama mahtipontinen arkkitehtuuri tuo välillä mieleen Winsor McCayn maineikkaan pikku Nemon. Waren symbolisen kuvakielen sisäistämiseen menee aikaa ja vaivaa, mutta se palkitsee.

Sarjakuvan runkona toimii tarina Jimmy Corriganista, arasta ja epävarmasta keski-ikää lähestyvästä miehestä joka lähtee dominoivalta äidiltään salaa tapaamaan kauan sitten kadonnutta isäänsä. Jimmyn tapa paeta todellisuutta syviin haaveisiin on pitänyt hänet yksinäisenä ja jättänyt hänet hieman lapselliseksi. Aivan erilaisen isän kuin unelmissa ja isän uuden perheen kohtaaminen herättää uudenlaisia konflikteja Jimmyn halujen ja kykyjen välillä. Vai ovatko isä ja poika niin erilaisia sittenkään. Melankolian ja tragikomiikan vaihdellessa kirja peilaa suvun historian kautta isä-poikasuhteen uutta rakentamista.

Jimmy Corriganin lukeminen on usein haastavaa. Ware testaa lukijoidensa kärsivällisyyttä piilottamalla sanomansa näennäsen yksinkertaisen tekniikan alle. Mikäli tämäntyylistä taiteellisempaa sarjakuvaa ei ole harrastanut, teos saattaa olla liian vaikeaselkoinen, ja monelta se onkin jäänyt kesken. Teoksen arvon on moni kiteyttänyt tekotaiteelliseksi paskaksi. Aivan väärässä eivät arvostelijat ole, mutta eipä sitä taidetta ilman kovaa yritystä muutenkaan syntyisi. Machofantasian fanit voivat tutkailla supersankareitaan, niitähän riittää. Meidät tekotaiteellisen paskan ystävät Jimmy Corrigan täyttää sillä itsellään vallan tyydyttävästi. Teos kannattaa hankkia kovakantisena, sillä ainakin allekirjoittaneen edulliseen pehmytkantiseen versioon oltiin taidettu käyttää erityisen edullista liimaa, ja kannet irtosivat ensimmäisellä lukukerralla. Lisäksi opuksen pieni sivukoko aiheutti tekstissä välillä käytetyn kaunokirjoituksen lukuvaikeuksia.

Love and Rockets: Sukkula Venukseen.

Love and Rockets on se suurin ja kaunein amerikkalaisista indiesarjakuvista. Hernandezin veljessarjan, lähinnä Jaimen ja Gilbertin luomaa ja Fantagraphics yhtiön kustantamaa sarjakuvalehteä alettiin julkaista jo vuonna 1981. Sarja on välillä ollut pitkällä tauolla veljesten muiden projektien vuoksi, mutta sarja on taas viime vuosina jatkunut tason yhtään laskematta. Lehden kaksi keskeisintä tarinajatkumoa ovat Jaimen Hoppers/Locas tarinat ja Gilbertin Palomar. Kuriositeettina mainittakoon, että takavuosien postpunkorkesteri Love and Rockets on nimetty juuri tämän sarjakuvan mukaan.

Huomio lehdessä keskivertolukijalla kiinnittyy aluksi Jaimen Locas-tarinoihin. Jaimen tyylikkääseen piirrosjälkeen ja kauniisiin hahmoihin on helppo ihastua. Tarinan keskiössä on kalifornialaisen lattarilähiön tyttöporukka, jonka keskiössä ovat naiivi ja helposti ihastuva Maggie sekä kyyninen ja kapinallinen Hopey. Tarinan alku- vaiheessa mukana on hieman scifi- element- tejä, lähinnä 40-50 luvun tyylisiä raketteja ja robotteja. Ne tosin jäävät melko nopeasti kokonaan paitsioon sarjan edetessä. Suomeksi Jalava on julkaissut sarjan alkupään tarinoita, divareista albumi on yleensä melko hyvin löydettävissä. Suomennoksessa kiinnittää kyllä huomion siihen, että tarinoista on jatetty jostain syystä pois juuri ne tarinat, joissa paljastuu että huolimatta Maggien toistuvista ihastumisista pahoihin poikiin, ovat Maggie ja Hopey rakastavaisia. Merkillinen valinta Jalavalta, etenkin kuin Maggien ja Hopeyn rakkaustarina on koko 30-vuotisen sarjakuvan keskeisin teema. Elämä kuitenkin Heittää Maggien ja Hopeyn erilleen. Maggien etsiessä itseään ja kamppaillessa ylipainoa vastaan Hopey jatkaa loputonta kiertuetta bandinsä kanssa. Myöhemmin yhdeksi päähenkilöksi mukaan tulee Ray, Maggien pitkäaikainen poikaystävä. Jaime on jostain syystä ihastunut myös vapaapainiin. Tirkistelymateriaalin sijaan vapaapainijat ovat onneksi lähinnä matroonamaisia keski-ikäisiä naisia, mikä auttaa pitämään myös vapaapainitarinat elämänmakuisina. Keskeisin ja vaikuttavin tarina on vielä suomennostaan odottava The Death of Speedy, joka kertoo Maggien varhaisen ihastuksen ja lähiön alfaraggarin itsemurhaan päätyvän syöksykierteen.

Gilbertin karkeampaan kynänjälkeen ihastuu yleensä vasta hoppers-tarinoiden jälkeen. Sen alta paljastuu Jaimen tarinoita selvästi syvempi ja traagisempi maailma. Tarina alkaa fiktionaalisesta latinalais- amerikkaiskylästä Palomarista. Alussa runsaaseen henkilökatraaseen on hankala päästä sisälle, mutta kärsivällisyys palkitaan, sillä maagista realismia tihkuvat tarinat saattavat olla elämänmakuisinta draamaa mitä latinalaisamerikkalaisesta kulttuurista on sarjakuvassa ikinä kerrottu. Melko nopeasti tarinan keskiöön tulee Luba, rehevä ja viisas nainen, joka suojelee perhettään kuin naarassusi. Ihmisten kasvaessa tarina muuttaa myöhemmin kaliforniaan menettäen kyllä otettaan hieman. Suomeksi tarinan alkupuolta on julkaistu albumin Palomarin Veri verran. Ajoittain tätäkin divareissa näkee, hinta saattaa olla kyllä korkea.

Kaikki Love and Rocketsin alkupään tarinat ovat nettikaupoissa myynnissä omnibuspainoksina. 200-300 sivuiset kirjat voi lunastaa itselleen yleensä varsin kohtuulliseen 8-12 euron kappalehintaan. Mikäli tavoittelee täydellistä Love and Rockets kokoelmaa, ei kannata haksahtaa kovakantisiin Locas tai Palomar-opuksiin. Niissä vain kootaan parhaat palat Love and Rocketsin ensimmäisestä inkarnaatiosta. Sen sijaan Locas II ja Luba kovakantiset albumit kokoavat lähes kaikki Love and Rocketsin ulkopuoliset minisarjat. Ainoastaan Penny Century ja Whoa, Nellie! puuttuvat. Onneksi ne julkaistaan edullisen omnibus-sarjan piakkoin julkaistavassa kahdeksannessa osassa. Maggien, Hopeyn ja Luban viimeisimpien vaiheiden seuraamiseksi joutuukin sitten ostamaan hintaansa nähden ohkaisia Love and Rockets: New Stories albumeita. Näin vahvoja ja ihania naisia kuin Love and Rockets esittelee saa kyllä etsiä kissojen ja koirien kanssa, joten mars sarjakuvaostoksille, suosittelee allekirjoittanut.